Moro!

Olen urheilun ystävä ja en ole. Kuitenkin on lajeja ja tilanteita jolloin olen hyvin penkkiurheilijamainen, enkä tiedä syytä!

Otetaan esimerkiksi keihäänheitto. En nyt ehkä fiilistele lajia, mutta tämä laji toimii erinomaisena esimerkkinä.Keihäänheitto, melkein aina tässä lajissa joku suomalainen on hyvä. Kuitenkin aina tässä lajissa on myös se joku tshekkiläinen, joka on vielä hitusen parempi. Ja kyllä.. meitä suomalaisia rupee kyrpimään tämä toisen-maan-hemmo! Kotikatsomoissa me joka hetki toivotaan tämän tshekin epäonnistumista ja loukkaantumista. Odotetaan aivan mehuissamme, että jos se nyt vähä se nilkka taittuis. Pahinta tässä kuitenkin on se, että jossain vaiheessa tämä tshekki loukkaantuu. Me suomen kansalaiset hypimme kuin jänikset paljussa ja olemme aivan perhana ylpeitä suomalaisuudesta. Mehukkainta tässä touhussa kumminkin on se, että tämä tshekki jäbä. Se jätkä parantuu ihmeellisellä tavalla, pari tuntia ennen kisaa. Aluksi me suomalaiset torjutaan kaverin voitto mahdollisuudet sanomalla: "Nooo.. se on loukkaantunu.. kyllä Seppo sen vie!". Me suomalaiset puhumme ylväästi tässä tilanteessa, mutta oikeasti. Me pelätään aivan jäätävän paljon. Miksiköhän me pelätään jäätävän paljon? Koska finaalipäivänä, SEPOLLA EI HEITTO JOTENKI JÄNNÄSTI KULJE ja tämä meidän ihana tshekkimme vie koko hiton olympia/mm/em/suomiruotsi - KULLAN! Sit ollaa ihan rikki ja fiilis on sama ku 6-5 häviössä ruotsille. Siis aivan taattu se fiilis!

Tosiaan.. olin viime yönä sanonnut unissani nämä sanat: "You're dreaming about cocaine?". Käytin vielä semmosta suhteellisen hämärää äänenpainoa, et silleen sit!

Mitä tänään tapahtu, mä kerron. Olin töissä ja sen jälkeen lähdettiin jontun kanssa vähä napsimaan skedefotoja haminan spoteilta. Olen itseeni tyytyväinen, koska saatiin tarvittavat matskut kuvattua, hip hip hurraa!

Tässä oon nyt juonnu teetä ja syönny ku norsu. Taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä ja mustaa vyötä, röhöhö. moro!